Minulla on jonkin verran ystäviä, mutta vain yksi niin läheinen, että antaisin henkeni hänen puolestaan pakkotilanteessa. Mi-sama on minulle kuin sensei. Seurataksesi polkua: katso mestariin, seuraa mestaria, kulje mestarin kanssa, näe mestarin läpi, ole mestari.

Katson mestaria. Mitä näen? Laihan, hennon tytön, joka on siitäkin huolimatta henkisellä tasolla vahvempi kuin minä koskaan. Hän tietää elämän tarkoituksen, ja tämä ei ole vitsi. Välillä katsoessani häntä, saatan jäädä tuijottamaan ja miettiä, mikä hän oikein on. Enkeli, keiju, eteerinen satuolento... hän nauraa, tanssii ja sykkii elämää joka askeleellaan. Hänen jokainen askeleensa on ylhäinen ja elegantti kuin kissalla. Kun katson hänen silmiinsä, voisin hukkua niihin - sokaistuttavan siniset. Hän on kaunein maan päällä näkemäni ihminen, ja olen tavannut paljon ihmisiä.

Seuraan mestaria. Seuraan häntä läpi keväisten purojen solinan, kesän kuumien hiekkarantojen, syksyn lehtien ruskan ja talven peittämien, liukkaiden teiden, kunnes lopulta pääsemme perille ja huomaamme olevamme alussa. Sensei hymyilee hölmistyneelle katseelleni ja kehottaa taas seuraamaan. Ja minä seuraan.

Kuljen mestarin kanssa. Kuulen häneen kohdistetut ivalliset sanat, tarkoitettu satuttamaan. Näen paheksuvat katseet, huomaan halveksuvan naurun. Käännyn pahantekijöitä vastaan raivoissani, mutta sensei tarttuu käsipuoleeni. Lempeästi hän pudistaa päätään ja jatkaa matkaa, halki sanojen, katseiden ja pilkkanaurun.

Näen mestarin läpi. Hänen sisimpänsä on kirkas, lämmin kristalli, jota pitkin valuvat suunnattomat kyynelvirrat. Ei hän niitä näytä, ei huolestuta ystäviään, vaan itkee yksin pimeässä yössä. Hän ohjaa kättäni ja antaa minun koskettaa kristallia. Hämmästyn siitä, miten lämpimänä ja puhtaana se on pysynyt kaikkien näiden vuosien ajan. Sensei hymyilee, ja samassa ymmärrän: Kyynelvirrat pitävät sen puhtaana.

Olen mestari. Katson ympärilleni. En näe oppilasta. Katson peiliin - katson mestaria, katson itseäni. Lähden kulkemaan - seuraan mestaria, kuljen mestarin kanssa. Katson sisimpääni - näen mestarin läpi, sillä vain minä tunnen itseni. Ja ehkä jonain päivänä tosiaan olen samanlainen kuin sensei. Ja ehkä jonain päivänä myös oppilaani on sellainen.